Phoebe Paraxis
-*********-
Nimi: Paraxis
Rotu: Oldenburg Sukupuoli: Ori Syntynyt: 12.05.2010 Säkäkorkeus: 178 cm Väri: Cremello Koulutus: Grand Prix Omistaja: Julia Hartz Hoitaja: Ei oteta |
ULKONÄKÖ
Väri:
Rakenne:
Harja:
Muuta:
LUONNE
Paraxis on kai niin suuri ja mahtava, ettei sen tarvitse machoilla ja pörhistellä osoittaakseen vaikuttavuuttaan. Kermanvaaleaa kouluoria, jonka pää kohoaa suunnilleen pilvien tasalle, ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, vaikka se seistä möllöttäisi uneliaana paikallaan. Se saa kunnioittavia katseita missä ikinä kulkeekin. Hurjan kontrastin valtavan orin vakuuttavuudelle antaa 14-vuotias tyttö, joka sitä useinmiten käsittelee. Paraxis on nimittäin kovamaineisen pankinjohtaja Theodor Hartzin ostos tyttärensä Julian leikkikaluksi. Grand Prix -tasolla jo useampia vuosia menestyksekkäästi kilpaillut jalostusori Paraxis ja Julia ovat melkoinen kombinaatio, mutta isänsä tiukassa valvonnassa Julian ei auta muu kuin ratsastaa ratsastamasta päästyään.
Hoitaessa: Kaikeksi onneksi Paraxis on paitsi hulppean hyvin koulutettu, myös hyvähermoinen. On totta, ettei suurta ja vahvaa urheiluhevosta ehkä voisi jättää lapsen käsiin ilman valvontaa, mutta toisaalta Paraxis on osoittanut soveltuvuutensa oppimestariksi. Siitäpä Theodor Hartz on saanut lisäboostia orin mainontaan: "Jos haluat laatua ja hyvää luonnetta, valitse Paraxis". Lupaus on kova, muttei tyhjästä nyhjäisty. Paraxis on rohkea ja itsevarma, eikä sen kanssa tarvitse pelätä äkkinäisiä säikähdyspinkaisuja. Kotitallissa teini-ikäinen Julia voi huoletta käsitellä itse omaa ratsuaan. Kilpailupaikoilla Paraxista kuitenkin taluttavat lähinnä tallin aikuiset, pätevät hevosenhoitajat. Ei niinkään siksi, että Paraxis olisi kovinkaan huonokäytöksinen, mutta vieraat hevoset ja jatkuva hälinä saavat orin poikkeuksellisen valppaaksi. Turhia vaaratilanteita ei kilpailupaikoilla tietenkään haluta aiheuttaa.
Ratsastaessa: Se, että huippukuntoisen kilpahevosen ja jalostusorin selkään voi laskea 15-vuotiaan tytön ja odottaa parivaljakon suoriutuvan esimerkillisesti vaikeasta kouluohjelmasta, kertoo Paraxiksen ratsastettavuudesta hyvin paljon. Se on likipitäen kone, mutta se sietää ratsastajansa ajoittain epävarmat ja haparoivat otteet ihailtavan hyvin. Paraxis ei protestoi näkyvästi, vaikka ei tietäisi, mitä ratsastaja siltä oikein haluaa. Se vain jättää vastaamatta pyyntöihin, jotka eivät ole riittävän selkästi tulkittavissa. Hipsuttelulla oria ei nimittäin saa tekemään yhtään mitään. Siltä ei pyydetä asioita arasti kyselemällä, vaan yksiselitteisesti ilmoittamalla. "Nyt me tehdään sulkutaivutusta." Ja Paraxishan tekee, eikä pistä työntekoa lainkaan pahakseen. Voisi kai sanoa, että se taitaa pitää työstään kouluratsuna. Kevyet kaudet näkyvät Paraxiksen kohdalla aavistuksen tavallista levottomampana karsinakäytöksenä, mutta kun se on tasaisessa treenissä, elo sen kanssa on hyvin mutkatonta.
Paraxista treenataan oikeastaan vain sileällä ja maastossa. Theodor Hartz ei näe syytä hypyttää konkarihevosta, jonka päätehtävä on opettaa hänen tyttärensä kouluratsastajaksi. Vaihteleva työ sileällä ja säännöllinen, viikoittainen maastoilu tuntuvat riittävän pitämään orin virkeänä ja tyytyväisenä, joten mitäpä sitä hyvää harjoitusohjelmaa muuttamaankaan. Nuorempana Paraxiksella on kyllä tehty jumppaavaa estetreeniä, ja vaikka se on esteistä yli kiivennytkin, ei sillä ole lajiin juuri minkäänlaisia lahjoja. Onneksi ei tarvitsekaan.
Väri:
Rakenne:
Harja:
Muuta:
LUONNE
Paraxis on kai niin suuri ja mahtava, ettei sen tarvitse machoilla ja pörhistellä osoittaakseen vaikuttavuuttaan. Kermanvaaleaa kouluoria, jonka pää kohoaa suunnilleen pilvien tasalle, ei yksinkertaisesti voi olla huomaamatta, vaikka se seistä möllöttäisi uneliaana paikallaan. Se saa kunnioittavia katseita missä ikinä kulkeekin. Hurjan kontrastin valtavan orin vakuuttavuudelle antaa 14-vuotias tyttö, joka sitä useinmiten käsittelee. Paraxis on nimittäin kovamaineisen pankinjohtaja Theodor Hartzin ostos tyttärensä Julian leikkikaluksi. Grand Prix -tasolla jo useampia vuosia menestyksekkäästi kilpaillut jalostusori Paraxis ja Julia ovat melkoinen kombinaatio, mutta isänsä tiukassa valvonnassa Julian ei auta muu kuin ratsastaa ratsastamasta päästyään.
Hoitaessa: Kaikeksi onneksi Paraxis on paitsi hulppean hyvin koulutettu, myös hyvähermoinen. On totta, ettei suurta ja vahvaa urheiluhevosta ehkä voisi jättää lapsen käsiin ilman valvontaa, mutta toisaalta Paraxis on osoittanut soveltuvuutensa oppimestariksi. Siitäpä Theodor Hartz on saanut lisäboostia orin mainontaan: "Jos haluat laatua ja hyvää luonnetta, valitse Paraxis". Lupaus on kova, muttei tyhjästä nyhjäisty. Paraxis on rohkea ja itsevarma, eikä sen kanssa tarvitse pelätä äkkinäisiä säikähdyspinkaisuja. Kotitallissa teini-ikäinen Julia voi huoletta käsitellä itse omaa ratsuaan. Kilpailupaikoilla Paraxista kuitenkin taluttavat lähinnä tallin aikuiset, pätevät hevosenhoitajat. Ei niinkään siksi, että Paraxis olisi kovinkaan huonokäytöksinen, mutta vieraat hevoset ja jatkuva hälinä saavat orin poikkeuksellisen valppaaksi. Turhia vaaratilanteita ei kilpailupaikoilla tietenkään haluta aiheuttaa.
Ratsastaessa: Se, että huippukuntoisen kilpahevosen ja jalostusorin selkään voi laskea 15-vuotiaan tytön ja odottaa parivaljakon suoriutuvan esimerkillisesti vaikeasta kouluohjelmasta, kertoo Paraxiksen ratsastettavuudesta hyvin paljon. Se on likipitäen kone, mutta se sietää ratsastajansa ajoittain epävarmat ja haparoivat otteet ihailtavan hyvin. Paraxis ei protestoi näkyvästi, vaikka ei tietäisi, mitä ratsastaja siltä oikein haluaa. Se vain jättää vastaamatta pyyntöihin, jotka eivät ole riittävän selkästi tulkittavissa. Hipsuttelulla oria ei nimittäin saa tekemään yhtään mitään. Siltä ei pyydetä asioita arasti kyselemällä, vaan yksiselitteisesti ilmoittamalla. "Nyt me tehdään sulkutaivutusta." Ja Paraxishan tekee, eikä pistä työntekoa lainkaan pahakseen. Voisi kai sanoa, että se taitaa pitää työstään kouluratsuna. Kevyet kaudet näkyvät Paraxiksen kohdalla aavistuksen tavallista levottomampana karsinakäytöksenä, mutta kun se on tasaisessa treenissä, elo sen kanssa on hyvin mutkatonta.
Paraxista treenataan oikeastaan vain sileällä ja maastossa. Theodor Hartz ei näe syytä hypyttää konkarihevosta, jonka päätehtävä on opettaa hänen tyttärensä kouluratsastajaksi. Vaihteleva työ sileällä ja säännöllinen, viikoittainen maastoilu tuntuvat riittävän pitämään orin virkeänä ja tyytyväisenä, joten mitäpä sitä hyvää harjoitusohjelmaa muuttamaankaan. Nuorempana Paraxiksella on kyllä tehty jumppaavaa estetreeniä, ja vaikka se on esteistä yli kiivennytkin, ei sillä ole lajiin juuri minkäänlaisia lahjoja. Onneksi ei tarvitsekaan.